"Magic Is Might" : Reading the Harry Potter Heptalogy through a Dystopian Lens

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani J. K. Rowlingin maailmanlaatuista suosiota saavuttanutta Harry Potter -kirjasarjaa (1997-2007) dystopian näkökulmasta. Romaaneja analysoimalla tutkin, esiintyykö usein synkkänä ja toivottomana koetun dystopiakirjallisuuden ominaispiirteitä myös teoksissa, jotka tavallisesti luokitellaan viattomaksi lastenkirjallisuudeksi. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä hyötyä nuorille ja vanhemmillekin lukijoille on dystopiaan tutustumisesta ja mitä he voivat tästä kirjallisuudenlajista oppia. Vaikka monia kirjallisia teoksia kuvataan dystooppisiksi, ei tälle fiktion tyylisuunnalle löydy aiemmasta tutkimuksesta selkeää määritelmää, joka pätisi kaikkiin dystopioiksi kutsuttuihin teoksiin. Tutkielmassani luon dystopiakirjallisuudelle oman määritelmäni, joka perustuu sekä alan aiempaan tutkimukseen että omaan tulkintaani kolmesta romaanista, jotka usein luetaan kuuluviksi dystopian klassikoihin: Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma (Brave New World, 1932), George Orwellin Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four, 1949) ja Margaret Atwoodin Orjattaresi (The Handmaid s Tale, 1985). Kiinnitän tutkimuksessani huomiota myös siihen, millä tavoin dystooppisten teemojen käyttö lapsille ja nuorille aikuisille suunnatuissa kirjoissa tapaa poiketa dystopian klassikoista, mitä havainnollistan esimerkeillä eräästä viime vuosien suosituimmasta nuortenkirjasarjasta, Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogiasta (The Hunger Games, 2008-2010). Tässä määritelmässä eritellyt dystopian ominaispiirteet luovan pohjan Harry Potter -sarjan seitsemän osan analyysiin, jossa vertaan sarjassa esiintyviä sosiaalisia ja poliittisia rakenteita ja käytäntöjä dystopian klassikoissa esiintyviin teemoihin. Tutkimukseni osoittaa, että sosiaalinen hierarkia, vallan väärinkäyttö, ihmisoikeuksien rajoittaminen ja kansalaisten tietynasteinen ehdollistaminen ovat yhtä olennainen osa velhomaailmaa kuin dystopian klassikoiden yhteiskuntia. Kaikille lukijoille tämä ei kuitenkaan välttämättä ole ilmeistä, sillä dystooppisia teemoja lähestytään ensisijaisesti lapsilukijoille suunnatuissa Harry Potter -kirjoissa tyypillisesti huomattavasti pehmeämmin kuin dystopian klassikoissa. Tutkimukseni valossa on ilmeistä, että dystopiakirjallisuudella on selkeä tarkoitus: kiinnittää lukijoiden huomio yhteiskunnan epäkohtiin ja rohkaista heitä muuttamaan omaa todellisuuttaan oikeudenmukaisempaan suuntaan. Voisi jopa sanoa, että Harry Potter -kirjasarja saavuttaa tämän tavoitteen paremmin kuin vanhemmille lukijoille suunnatut dystopiateokset, sillä huomattavasti laajemman lukijakuntansa ansiosta dystooppiset teemat tavoittavat lapset tavallista varhemmassa iässä